Suureiden rakennushankkeiden suunnittelutyölle on tunnusomaista toiminnallisten näkökohtien tiukka ja laaja kattavuus. Hotellityyppiset rakennukset ovat suunnittelultaan erityisen monimutkaisia, koska teknisten eritelmien kehittäminen vaatii tässä tapauksessa monitekijäistä arkkitehtonista ja teknistä analyysiä. Tämä johtuu ensisijaisesti turvallisuusstandardien vaatimuksista. Mutta yleensä hotellisuunnittelun tulisi ohjata normatiivista asiakirjaa SNiP.
Tonttien vaatimukset
Tontin ominaisuudet määräävät usein rakennuskohteen ominaisuudet. Siksi työpaikan parametrit on arvioitava etukäteen. Jos puhumme pakollisista säännöistä, vyöhykkeellä tulisi olla mahdollisuus vapaaseen pääsyyn ja sen tulisi sijaita etäällä ympäristölle vaarallisista alueista ja teollisuuslaitoksista. Myös niiden kohteiden geodeettiset ominaisuudet, joille hotellit suunnitellaan, otetaan huomioon. Voimassa olevat määräyksetasuinrakennusten os alta ja erityisesti SNiP-asiakirjojen osio II-L.1-62, voidaan käyttää perustana tämän suunnittelutoiminnan osan kehittämiselle.
Kohteen yleisten suunnittelu- ja teknisten valmiuksien lisäksi on tärkeää arvioida paikallisen infrastruktuurin kehityspotentiaali. Tämä on ensisijaisesti liikennettä. Kuten säännöissä todetaan, jokaista 10 huonetta kohden arkkitehtien tulee varata pysäköintialueelle tilaa vähintään 1 autolle. Jos puhumme 150 paikasta, niin hotelliprojekteissa lasketaan myös yhden bussin sisäänpääsy- ja pysäköintimahdollisuus.
Tilasuunnitteluratkaisut
Suunnittelutyö liittyy pääosin huone- ja kodinhoitohuoneiden teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Yksi tämän osan pääsäännöistä on, että hotellihuoneita ei saa sijoittaa maanpäällisen tason alapuolelle. Samanaikaisesti kellarikerroksissa hotellin pohjaratkaisussa voi olla matkatavarasäilö, kampaamo, kuluttajapalvelupiste, ruokakomero, pesutupa, ruokasali jne. Varasto- ja toimivat putkistot voidaan varustaa kellarikerrosten tasolle.
Hissien, ruoanlaitto-, korjuu- ja teknisten tilojen suunnittelulle asetetaan erityisiä vaatimuksia. On tärkeää, että hotellien suunnittelu tarjoaa parhaan mahdollisen eristyssuojan tällaisille kohteille rakennuksen sisällä. Tämä pätee erityisesti tiloihin, joissa toimivat propulsiojärjestelmät, moottorit, pumppuasemat ja jätekourut. Kehittäjien on tarjottava tehokkaat keinottärinän ja melun vaimennus. Projekti antaa opastusta sopivien eristemateriaalien valintaan.
Sääntelyvaatimukset numeroille
Suunnittelun kann alta huonekategorioita on kaksi. Näiden ryhmien välillä ei ole selvää jakoa. Mutta ominaisuuksiltaan toinen luokka ylittää ensimmäisen alueen. Toisa alta ensimmäisen ryhmän huoneet tarjoavat enemmän teknologista suunnittelua ja kodinkoneita. Joten hotellin pohjaratkaisu suhteessa tällaisiin huoneistoihin olettaa huoneiden lukumäärän 1 - 2. Samaan aikaan kokonaispinta-ala vaihtelee 9 - 22 m2. Teknisten laitteiden os alta huoneeseen tulee täysimittainen putkisto, jossa on pesuallas, wc-istuin, bidee, kylpyamme ja suihku.
Toisessa kategoriassa on pääsääntöisesti yksi huone ja enintään 4 vuodetta. Asuinpinta-ala vaihtelee 9-18 m2. Selvästikään tällaisessa ympäristössä ei ole paljon käyttökelpoista tilaa. Siksi hotelliprojekteissa, joissa on tällaisia huoneita, on rajoitettu varustelu saniteettitarvikkeilla. Huoneeseen voidaan asentaa yksi pesuallas.
Palvelutilojen vaatimukset
Suurin osa vieraita palvelevista tiloista on kahviloita, ruokaloita, buffet- ja välipalabaareja. Tällaisten tilojen suunnittelussa tärkeintä on asiakasmäärän huomioiminen, joka perustuu laitoksen kokonaiskuormitukseen. Tarkat luvut on ilmoitettu säännöissä. Ne säätelevät hotellin suunnittelua. Erityisesti SNiP kohdassa 3.25 osoittaa, että alue50 hengen hotellien huoneiden tulee olla vähintään 50 m2. On myös muita palvelupisteitä. Niillä on hieman erilaiset vaatimukset. Näin ollen saman 50 hengen hotellitoimiston alueella voi olla jo 12 m2. Lisäksi arkkitehtien tulee varata hankkeeseen paikat työpajojen, aularyhmän, matkatavarasäilytyksen jne. järjestämiseen.
Kodinhoitohuoneiden vaatimukset
Tähän tilaluokkaan kuuluvat kohteet, kuten keskuspesutupa, putkiston kokoonpanoyksikkö, varastovarasto ja ilmanvaihtohuoneet. Apu- ja teknisten tilojen suunnittelussa tulee noudattaa periaatteita, jotka aiheuttavat vähemmän vahinkoa asuinalueelle. Eli hotellin rakentaminen suoritetaan siten, että nämä tilat saavat lyhimmän reitin pakokaasujen ja saastuneen ilman poistamiseen.
Valaistus- ja sähkövaatimukset
Valaistusjärjestelmän toteuttamisessa suunnitteluratkaisussa on kolme päänäkökohtaa. Nämä ovat suoraan keinovalolaitteita, pienvirtalaitteita sekä sähkötekniikan hallinnan infrastruktuurin muodostavia laitteita. Tätä suunnittelun osaa säätelee SNiP:n jakso II-B.6. Erityisesti hotellien suunnittelu suhteessa valaistukseen keskittyy sähkölaitteiden vuorovaikutuksen järjestämiseen yhden ohjauspaneelin lähdön kanssa. Järjestelmäsuunnittelijoiden tulee huomioida erityisesti optimoidun verkottumisen periaatteet. Loppujen lopuksi tämä on yksiyksi kalleimmista eristä hotellien ylläpito- ja ylläpitokustannuksissa.
Insinöörilaitteita koskevat vaatimukset
Hotelli tulee varustaa ilmanvaihto-, vesi-, lämmitys- ja tarvittaessa kaasunsyöttöjärjestelmillä. Tulojen jakelujärjestelmät sijaitsevat yleensä kellari- tai kellarikerroksessa. Hankkeessa on mahdollisuuksien mukaan myös erillinen tila vaihteelle, jonne pääsevät vain laitoksen työntekijät. On tärkeää ottaa huomioon, että hotellien suunnittelussa ei määrätä suunnittelu- ja viestintälaitteiden sijoittamisesta pesu altaiden, suihkujen ja saniteettitilojen alle. Lisäksi teknisten mahdollisuuksien mukaan suunnittelulinjat lasketaan piilojohdotuksen tyypin mukaan.
Johtopäätös
Teknisten eritelmien kehittämisen tulee perustua rakennuksen rakenteen suunnittelun, tilojen pohjaratkaisun ja suunnittelulaitteiden sijoittelun pääkohtien lisäksi taloudellisiin periaatteisiin. Jotta hotellin rakentaminen olisi taloudellista, mutta samalla laadukasta, arkkitehtien on analysoitava huolellisesti käytettävien rakennusmateriaalien valikoima.
Myös tiettyjen suunnitteluratkaisujen soveltamisen tarkoituksenmukaisuus lasketaan. Lisäksi taloudelliset perusteet eivät aina johda projektikehittäjiin teknisen ratkaisun optimointiin. Usein keskitytään turvallisuuden parantamiseen tai minimoimiseentulevat käyttökustannukset.
