Ultraäänianturit ovat sensorilaitteita, jotka muuttavat sähköenergian ultraääniaalloiksi. Toimintaperiaate on samanlainen kuin tutka, sillä ne havaitsevat kohteen niistä heijastuvan signaalin tulkinnan perusteella. Äänen nopeus on vakioarvo, joten sellaisen anturin avulla voit helposti asettaa etäisyyden kohteeseen, joka vastaa aikaväliä itse signaalin lähettämisen ja kaiun palauttamisen välillä.
Ultraääniantureissa on useita ominaisuuksia, joiden avulla voit määrittää niiden käyttöalueen. On mahdollista erottaa lyhyt kantama, signaalin suunta, alhainen aallon etenemisnopeus. Ultraääniantureiden tärkein etu on niiden suhteellisen alhaiset kustannukset. Autoissa niitä voidaan käyttää pysäköintijärjestelmien järjestämiseen. Ultraäänilaajennetun kantaman tasoantureita käytetään aktiivisesti useissa avustusjärjestelmissä kuolleiden kulmien valvontaan. Niitä käytetään myös erilaisissa autonohjausjärjestelmissä automaattitilassa.
Anturin pohjaksi voidaan kutsua muuntaja, joka yhdistää aktiivisen elementin ja kalvon. Tässä tapauksessa muunnin toimii lähettimenä ja vastaanottimena. Aktiivinen elementti tuottaa lyhyen pulssin, joka sitten vastaanotetaan kaikuna esteestä. Se on valmistettu erityisestä pietsosähköisestä materiaalista. Tässä tapauksessa alumiinikalvo toimii anturin kosketuspinnana, mikä mahdollistaa akustisten ominaisuuksien määrittämisen. Anturin pohja on riittävän joustava vaimentaakseen tärinää. Kaikki elementit ovat muovikotelossa, joka on varustettu liittimillä.
Ultraäänianturit toimivat näin: vastaanotettaessa signaalia ulkopuolelta aktiivinen elementti saa kalvon värisemään ja lähettää ultraäänipulsseja avaruuteen. Kun nämä aallot kohtaavat esteen, ne heijastuvat ja palaavat anturiin ja synnyttävät aktiivisen elementin värähtelyjä, joista sähköinen signaali sitten poistetaan.
Ultraääniantureilla on sellaisia perusominaisuuksia kuin pulssitaajuus, esteentunnistusalue, nopeus. Nykyaikaisten pysäköintilaitteiden taajuus on 40 kHz ja tunnistusaluejopa 2,5 metriä.
Valmistajat eivät yleensä ilmoita niin tärkeän parametrin kuin katselukulman arvoa. Antureissa kuvakulma määräytyy yleensä signaalien taajuuden sekä anturin muodon ja koon mukaan. Mitä korkeampi pulssitaajuus, sitä pienempi katselukulma on.
Ultraäänietäisyysantureilla on monia kiistattomia etuja, mutta niillä on myös erittäin merkittäviä toiminnallisia rajoituksia. Laitteiden suorituskyky ja tarkkuus heikkenevät huonoissa sääolosuhteissa sekä raskaassa saastumisessa. Anturi pystyy ohittamaan pieniä esineitä sekä vähän heijastavia pintoja.